Sunnuntaibrunssi Fannyssa

Eilen piti olla meidän tervehenkisyyspäivä. Suunnitelmana oli suunnata Nuuksioon käveleskelemään, mutta säätiedotuksen ennustaessa tihkusadetta ja 12 astetta, päätimme suunnata Tessan ja Pekan kanssa sunnuntaibrunssille. Okei, sunnuntaina paistoi sittenkin aurinko ja lämpötilakaan ei tainnut ihan 12 olla, kun t-paidallakin pärjäsi, mutta hauskaa oli!

Näimme ensin Krulla-nimisen konditoriatyyppisen ravintolan edessä, mutta yllättäen siellä oli kaikki pöydät varattuja klo 12->. Paikka on kovin pieni. Tätä on meille kehuttu, joten suosittelen kyllä sitäkin testaamaan (Freda 41). Me jatkoimme kuitenkin Fannyyn Kimmon edellispäiväisen tekstiviestin innoittamina.

Fanny sijaitsee aivan Bulevardin rannan puoleisessa päässä, Koffin puiston portilla (Bulevardi 40). Sisustus on hauska sisältäen pirteää limen vihreää ja violettia ja pöytiä on myös sohvilla varustettuina ja terassillekin pääsee. Paikka oli sunnuntaina kovin täysi, mutta viimeisen (keinuvan, jalka oli rikki) 4-hengen pöydän onnistuimme löytämään. Myöskin hinta, 13,50 euroa, oli varsin kohtuullinen. Skumppabrunssin hinta olisi 17,50 €, mutta tervehenkisyyspäivän ollessa kyseessä jätimme skumpan väliin.

Valitettavasti minulla ei ollut kameraa mukana, mutta ruokalistalla oli mm:
-Leipää
-Croissantteja
-Voita, juustoa, kinkkua, marmeladia
-Muroja
-Jogurttia
-Silliä, tonnikalaa
-Munakokkelia ja keitettyjä munia
-Pekonia ja nakkeja
-Salaattia
-Kylmää katkarapupastaa
-Omena- ja appelsiinimehua, kahvia, teetä

Melko peruslista siis, mutta hyvää oli. Maha tuli täyteen. Olo oli kovin moderni ja kaupunkilainen.

Vieressä istuvan uusio(?)perheen juttujen innoittamina jatkoimme Fannysta vielä Hietalahden kirppikselle kiertelemään ja ruokia sulattelemaan, mutta mukaan ei tarttunut edes neuvostosotilaan lakkia eikä abwork-(tms) kuntoilulaitetta. Ja maha täynnä oli hyvä jatkaa kaupasta ananaspirtelöainekset mukana kotiin pelailemaan Catania ja Oregonia.

Hauska päivä! Voin suositella Fannya ja brunsseilua ylipäätään -kokeile!

Sushi-ilta Jogen ja Timon kanssa

Kirjoitin tänne tekstin koskien Vii Voan -kauppaa. Jotta saisimme hyvän tekosyyn käydä siellä, kutsuimme Johannan ja Timon meille viettämään sushi-iltaa. (Vai oliko se niin, että halusimme tekosyyn kutsua Johannan ja Timon syömään?)

Sushi tuntuu olevan tämän päivän muoti-ilmiö. Muutama vuosi sitten kaikki tekivät texmex-ruokaa, nyt kaikki tekevät sushia. Jännää. Taitaa olla niin, että ihmiset ovat huomanneet, että a) sushin syöminen Suomessa ravintolassa on ihan törkeän ka

llista ja, että b) sen tekeminen ei todellakaan ole ydinfysiikkaa. Noh, tottahan toki mekin olemme muoti-ilmiöiden orjia ja teemme sushia nykyään säännöllisen epäsäännöllisesti.

En nyt jaksa tähän kirjoittaa yksityiskohtaista ohjetta sushin tekemiseen (Timo voi meistä "oikeampana" kokkina, ja näemmä laiskempana bloggaajana :), sen myöhemmin niin halutessaan tehdä), koska riisin keitto ei tosiaankaan sitä ydinfysiikkaa ole (vaikka edelliskerralla onnistuinkin sen melkein polttamaan pohjaan, toim. huom.) ja netistä varmasti parempia ohjeita löytyy muutenkin. Meillä oli tällä kertaa täytteinä melko perinteiset ainekset: lohta, jättikatkaravun pyrstöjä, tonnikalatahnaa (purkkitonnikalaa, majoneesia, kevätsipulia, dijon sinappia, mustapippuria), avocadoa, kurkkua, kevätsipula sekä seesaminsiemeniä.

Näiden lisäksi oman haasteensa toi Johannan Timon kala-allergia, joten lisäksi meillä oli tarjolla kana-sushia. Kana oli marinoitu seesamöljyllä, tummalla soijalla, hunajalla ja yksikyntisellä valkosipulilla. Tarkoitus oli, että mukana olisi ollut myös inkivääriä, mutta koska Intiantuliainen kuhisi jotain mustia ötököitä (?), koimme viisaammaksi olla myrkyttämättä ystäviämme ja heitimme sen pois. Hyvää tämäkin, kuitenkin.

Alla pari (ei ihan täydellistä, mutta menköön) kuvaa sushi-annoksistamme:

Jogen tekemiä nigireitä:

Kana yms ei-kala (tonnikala ei tässä tapauksessa ole kala) makeja:

Ja vielä koko komeus:

Ilta taisi olla ihan onnistunut, koska tämä oli Jogelle ja Timo K:lle ensimmäinen kerta, jolloin he tekivät itse sushia -Timolle jopa ensimmäinen kerta, kun hän ylipäänsä, lähinnä allergiasta johtuen, söi sushia. Johanna sanoi, että makien rullaaminen on hauskaa, ja niinhän se onkin. Ja Timo puolestaan tokaisi, että sushi voitti hänet puolelleen.

Erävoitto.

Vii Voan

Käytiin tänään ekaa kertaa Hakaniemen Vii Voan -nimisessä Aasialaisessa kaupassa. Ainakin ystävämme Jutta ja Linda ovat kauppaa kehuneet ja myös netissä sitä on kehuttu, joten halusin ehdottomasti käydä tsekkaamassa mestan. Ja kauppa yllätti todella positiivisesti. 

Kauppa on ehdottomasti isompi kuin olimme ajatelleet ja tarjonta sen mukainen. Kun Suomessa muuten on todella vaikea löytää esimerkiksi keittämättömiä jättikatkaravun pyrstöjä kohtuulliseen hintaan, niin Vii Voanissa pystyi valitsemaan koko luokan mukaan, mikä parhaiten tällä kertaa passaa. Ostamamme pyrstöt maksoivat 12 €/kg , kun esim Stockan herkussa hinta on Timon mukaan n. 40 €/kg. 

Kaupassa on siis 3 osiota. Kassan vasemmalla puolella sijaitsevat pakastealtaat, joista löytyy vaikka mitä pakastettua merenelävää äsken mainituista jättikatkaravuista viiriäiseen ja erinäisiin kaloihin. Niiden takana on esimerkiksi kiinalaisiin ruokiin tarvittavia soseita ja oikealla puolella sushiaineksia, jälleen kerran, edullisesti. Säilöttyä inkivääriä esim ei aina S-Marketista jaksa ostaa, kun pikkuinen purnukka maksaa yli 5 euroa, mutta Vii Voanista reilusti isomman purkin sai 2,5 euroon. Löysimme myös jauhemaista wasabia, mitä on vaikea normikaupasta löytää. Ja niin edespäin. 

Keskimmäisessä osiossa sijaitsi ainakin erilaisi kuppinuudeliruokia, pakistanilaista instant jellyä, säilöttyjä hedelmiä kuten litsiä, papaijaa ja rambutania, jotka meidän mukaamme tarttuivat jne... ja oikealla isoja riisipaketteja ja muuta kuivamuonaa. Toki paljon paljon muutakin ruokaa löytyi, mutta koska olimme nimenomaisesti sushi-aineksia etsimässä ja meillä oli hieman kiirus takaisin kotiin ottamaan vieraita vastaan, emme ehtineet aivan kaikkeen sen tarkemmin tutustua. 

Uusi vierailu tulossa piakkoin siis! Nam! Suosittelen lämpimästi kaikille hieman eksoottisemman ruoan ystäville.

Vinkkinä myös, että vaikka Vii Voania olen kuullut sanottavan parhaaksi Kallion basaarin kaupoista, niin varmasti tiettyä ruokaa etsittäessä muutkin ovat vierailun arvoisia. Vii Voanissa, kun oli pääasiassa japanilaista ja kiinalaista ruokaa (toki myös muuta) niin vieressä on myös esim afrikkalainen kauppa ja monta muuta. 

Ei kun seikkailemaan. 

Synttärilounas Savoyssa

Aloitetaanpas sitten heti kättelyssä "oikeatkin" kirjoitukset, sillä kuten edellisessä tekstissä jo mainitsinkin, Timo vei minut maanantaina synttärilounaalle Savoyhin. Ei-Helsinkiläisille tiedoksi, että Savoy sijaitsee tuossa Etelä-Esplanadilla ihan työpaikkani vieressä. Itse ravintola on Helsingin tasoon nähden hieno ja perinteikäs ja sijaitsee rakennuksen 8. eli ylimmässä kerroksessa. Valitsimme pöydän lasitetulta terassilta, josta oli hienot näkymät Espan ylle.

Koska Timo vielä opiskelee ja elämme vain yhden vastavalmistuneen palkalla, budjettimme ei olisi aivan riittänyt Savoyn 58 ja 70 euron herkullisilta kuulostaviin lounasmenuihin, varsinkaan viineineen, mutta menimmekin Savoyhin aivan tietystä syystä: Maistamaan ála carte listan Vorschmackia. Tällä kertaa pysyttelimme vesilinjalla, mutta varautukaa silti hienon ravintolan hintatasoon: kivennäisvesi maksoi 15 euroa, tilaamamme kahvi ja espresso yli 5 euroa kappale jne. Toki palvelukin on hienon ravintolan luokkaa (itselle välillä jopa häiritsevää kuin ka usein tarjoilija kävi lisäämässä vettä lasiin, kun olisi halunnut jutella rauhassa, mutta toki parempi niin päin).

Itse olen syönyt vorschmackia ainoastaan kerran tätä ennen, Timon tekemänä, ja suoraan sanottuna tästä herkusta en silloin kovin paljoa tykännyt, joten mielenkiinnolla halusin tietää, miltä perinteikäs ravintolatasoinen vorschmack maistuu.

Alla wikipedian selostus kyseisestä ruokalajista:
"Vorschmack on itäeurooppalainen alun perin juutalainen liharuoka. Se valmistetaan jauhetusta lihasta ja anjoviksesta tai sillistä, sipulista ja vedestä. Suuritöisemmissä ohjeissa liha ruskistetaan ensin ja jauhetaan sitten, helpommissa ohjeissa käytetään jauhelihaa. Liha voi olla lampaan- tai naudanlihaa, ja joissakin ohjeissa mukaan jauhetaan myös sikaa. Vorschmackia haudutetaan uunissa useita tunteja, ja se tarjotaan uuniperunoiden tai perunamuusin kanssa. Lisukkeisiin kuuluvat myös smetana, etikkasäilykkeet ja snapsi.
Vorschmack mainitaan usein C. G. E. Mannerheimin lempiruoaksi. Kerrotaan Mannerheimin tuoneen sen Puolasta, mutta ruoan alkuperästä on muitakin käsityksiä.
Alkuperäinen vorschmackin valmistustapa on saanut rinnalleen erityisesti retkeilyssä ja veneilyssä käyttökelpoisen nopeasti valmistuvan "veneilijän vorschmackin", jolloin liha korvataan purkitetulla kypsällä lampaan-, poron-, sian- ja naudanlihalla sekä tähän lisättävällä sipulilla, valkosipulilla, smetanalla, anjoviksella ja tomaattisoseella. Tämän reseptin on kehittänyt jo 1970-luvulla keittiömestari Eero Mäkelä."

Harmittaa hiukan, ettemme ottaneet kuvaa ateriasta, mutta annokseen kuuluis siis puolitettu uuniperuna, 2 perunanpuolikkaiden kokoista kasaa vorschmackia ja lisukkeina smetanaa, suolakurkkua sekä punajuurta. Vorschmackiksi ruoka oli hyvää ja liha oli sopivan kosteaa. Vaikka annos ei näyttänyt hurjan isolta, se oli kuitenkin todella täyttävää, koska liha on niin pieneksi murskattua ja tiivistä, omaa annostani en edes jaksanut loppuun. Hyvää vorschmackia siis, mutta omaa lempiruokaa siitä ei kyllä edelleenkään tullut. Itselleni se maistuu liiaksi mössätyltä jauhelihalta, sorry guys. Timo sen sijaan kyseisestä "mössöruoasta" tykkää ja voinee antaa tarkemman arvostelun.

Oli kuitenkin ihana lounas, kivaa olla vaihteeksi hienommassa paikassa passattavana. Ensi kerralla sitten niitä kokonaisia menuita maistamaan.

Kiitos rakas!

Dippadai! Rairairai! Tästä alkaa bloggailu!

Kuten suurin osa ystävistämme tietää, Timo rakastaa ruokaa. Kotona Timo on meistä se, joka kokkaa lähes poikkeuksetta, samoin reissuilla kaveriporukoiden kanssa Timo on usein hellan ääressä. Timo tykkää myös oppia uusia asioita ruoasta. Hänelle tulee useita ruoanlaittoon ja viineihin liittyviä lehtiä ja lisäksi keittokirjapino vain kasvaa. Nytkin Timo on keittiössä valmistamassa meille lammaspataa.

Maija tykkää syödä Timon tekemää ruokaa. Ja bloggailla. Maijalla on ollut oma blogi jo monen monta vuotta. Ehkä osa teistä on sitä joskus lukenutkin.

Tykkäämme myös käydä ravintoloissa. Usein budjetti ei jousta ja käymme lounailla ja edullisimmissa paikoissa, mutta välillä repäsemme ja syömme hienommissa paikoissa: Maanantaina Timo tarjosi Maijalle synttärivorschmackit Savoyssa. Myös marraskuun Lontoon reissulle suunnittelemme useita ruokailuelämyksiä.

Näistä syistä, rakkaat lukijat, päätimme perustaa uuden uutukaisen ruokablogin. Tahdomme jakaa kanssanne kokemuksiamme, jotta voimme itse niitä myöhemmin muistella ja ehkäpä joku teistä voi saada tänne ilmestyvistä kuvista ja sanoista ideoita omaan keittiöönsä. Ehkäpä jopa jaksat kommentoida ja kertoa omia kokemuksiasi ja näkemyksiäsi kyseisistä ruoista / ravintoloista; Oletko tehnyt erilaisen version samasta ruoasta? Oliko ravintolakokemuksesi erilainen kuin meidän?

Enjoy!