Sunnuntaibrunssi Fannyssa

Eilen piti olla meidän tervehenkisyyspäivä. Suunnitelmana oli suunnata Nuuksioon käveleskelemään, mutta säätiedotuksen ennustaessa tihkusadetta ja 12 astetta, päätimme suunnata Tessan ja Pekan kanssa sunnuntaibrunssille. Okei, sunnuntaina paistoi sittenkin aurinko ja lämpötilakaan ei tainnut ihan 12 olla, kun t-paidallakin pärjäsi, mutta hauskaa oli!

Näimme ensin Krulla-nimisen konditoriatyyppisen ravintolan edessä, mutta yllättäen siellä oli kaikki pöydät varattuja klo 12->. Paikka on kovin pieni. Tätä on meille kehuttu, joten suosittelen kyllä sitäkin testaamaan (Freda 41). Me jatkoimme kuitenkin Fannyyn Kimmon edellispäiväisen tekstiviestin innoittamina.

Fanny sijaitsee aivan Bulevardin rannan puoleisessa päässä, Koffin puiston portilla (Bulevardi 40). Sisustus on hauska sisältäen pirteää limen vihreää ja violettia ja pöytiä on myös sohvilla varustettuina ja terassillekin pääsee. Paikka oli sunnuntaina kovin täysi, mutta viimeisen (keinuvan, jalka oli rikki) 4-hengen pöydän onnistuimme löytämään. Myöskin hinta, 13,50 euroa, oli varsin kohtuullinen. Skumppabrunssin hinta olisi 17,50 €, mutta tervehenkisyyspäivän ollessa kyseessä jätimme skumpan väliin.

Valitettavasti minulla ei ollut kameraa mukana, mutta ruokalistalla oli mm:
-Leipää
-Croissantteja
-Voita, juustoa, kinkkua, marmeladia
-Muroja
-Jogurttia
-Silliä, tonnikalaa
-Munakokkelia ja keitettyjä munia
-Pekonia ja nakkeja
-Salaattia
-Kylmää katkarapupastaa
-Omena- ja appelsiinimehua, kahvia, teetä

Melko peruslista siis, mutta hyvää oli. Maha tuli täyteen. Olo oli kovin moderni ja kaupunkilainen.

Vieressä istuvan uusio(?)perheen juttujen innoittamina jatkoimme Fannysta vielä Hietalahden kirppikselle kiertelemään ja ruokia sulattelemaan, mutta mukaan ei tarttunut edes neuvostosotilaan lakkia eikä abwork-(tms) kuntoilulaitetta. Ja maha täynnä oli hyvä jatkaa kaupasta ananaspirtelöainekset mukana kotiin pelailemaan Catania ja Oregonia.

Hauska päivä! Voin suositella Fannya ja brunsseilua ylipäätään -kokeile!

Synttärilounas Savoyssa

Aloitetaanpas sitten heti kättelyssä "oikeatkin" kirjoitukset, sillä kuten edellisessä tekstissä jo mainitsinkin, Timo vei minut maanantaina synttärilounaalle Savoyhin. Ei-Helsinkiläisille tiedoksi, että Savoy sijaitsee tuossa Etelä-Esplanadilla ihan työpaikkani vieressä. Itse ravintola on Helsingin tasoon nähden hieno ja perinteikäs ja sijaitsee rakennuksen 8. eli ylimmässä kerroksessa. Valitsimme pöydän lasitetulta terassilta, josta oli hienot näkymät Espan ylle.

Koska Timo vielä opiskelee ja elämme vain yhden vastavalmistuneen palkalla, budjettimme ei olisi aivan riittänyt Savoyn 58 ja 70 euron herkullisilta kuulostaviin lounasmenuihin, varsinkaan viineineen, mutta menimmekin Savoyhin aivan tietystä syystä: Maistamaan ála carte listan Vorschmackia. Tällä kertaa pysyttelimme vesilinjalla, mutta varautukaa silti hienon ravintolan hintatasoon: kivennäisvesi maksoi 15 euroa, tilaamamme kahvi ja espresso yli 5 euroa kappale jne. Toki palvelukin on hienon ravintolan luokkaa (itselle välillä jopa häiritsevää kuin ka usein tarjoilija kävi lisäämässä vettä lasiin, kun olisi halunnut jutella rauhassa, mutta toki parempi niin päin).

Itse olen syönyt vorschmackia ainoastaan kerran tätä ennen, Timon tekemänä, ja suoraan sanottuna tästä herkusta en silloin kovin paljoa tykännyt, joten mielenkiinnolla halusin tietää, miltä perinteikäs ravintolatasoinen vorschmack maistuu.

Alla wikipedian selostus kyseisestä ruokalajista:
"Vorschmack on itäeurooppalainen alun perin juutalainen liharuoka. Se valmistetaan jauhetusta lihasta ja anjoviksesta tai sillistä, sipulista ja vedestä. Suuritöisemmissä ohjeissa liha ruskistetaan ensin ja jauhetaan sitten, helpommissa ohjeissa käytetään jauhelihaa. Liha voi olla lampaan- tai naudanlihaa, ja joissakin ohjeissa mukaan jauhetaan myös sikaa. Vorschmackia haudutetaan uunissa useita tunteja, ja se tarjotaan uuniperunoiden tai perunamuusin kanssa. Lisukkeisiin kuuluvat myös smetana, etikkasäilykkeet ja snapsi.
Vorschmack mainitaan usein C. G. E. Mannerheimin lempiruoaksi. Kerrotaan Mannerheimin tuoneen sen Puolasta, mutta ruoan alkuperästä on muitakin käsityksiä.
Alkuperäinen vorschmackin valmistustapa on saanut rinnalleen erityisesti retkeilyssä ja veneilyssä käyttökelpoisen nopeasti valmistuvan "veneilijän vorschmackin", jolloin liha korvataan purkitetulla kypsällä lampaan-, poron-, sian- ja naudanlihalla sekä tähän lisättävällä sipulilla, valkosipulilla, smetanalla, anjoviksella ja tomaattisoseella. Tämän reseptin on kehittänyt jo 1970-luvulla keittiömestari Eero Mäkelä."

Harmittaa hiukan, ettemme ottaneet kuvaa ateriasta, mutta annokseen kuuluis siis puolitettu uuniperuna, 2 perunanpuolikkaiden kokoista kasaa vorschmackia ja lisukkeina smetanaa, suolakurkkua sekä punajuurta. Vorschmackiksi ruoka oli hyvää ja liha oli sopivan kosteaa. Vaikka annos ei näyttänyt hurjan isolta, se oli kuitenkin todella täyttävää, koska liha on niin pieneksi murskattua ja tiivistä, omaa annostani en edes jaksanut loppuun. Hyvää vorschmackia siis, mutta omaa lempiruokaa siitä ei kyllä edelleenkään tullut. Itselleni se maistuu liiaksi mössätyltä jauhelihalta, sorry guys. Timo sen sijaan kyseisestä "mössöruoasta" tykkää ja voinee antaa tarkemman arvostelun.

Oli kuitenkin ihana lounas, kivaa olla vaihteeksi hienommassa paikassa passattavana. Ensi kerralla sitten niitä kokonaisia menuita maistamaan.

Kiitos rakas!